TalviTuska 28.-30.1.2022 – Lunta ja valoa –

Ajatelmia ja tunnelmia Variksilta retkestä

TalviTuskan lauantaipäivään lähdin kokemaan omaa mindfulness-retriittiäni. Tarvoin lumista metsäautotietä leppoiseen tahtiin – välillä pysähdellen ja ihmetellen luonnon hiljaisuutta. Hentoiset tuulen puhallukset pitivät ajatukseni ihan juuri siinä missä olin. Kuuset olivat saaneet kauniit lumipeitteet. Oksastot olivat pukeutuneet valkoisiin, pehmeisiin käsineisiin ojentaen käsiään tervehdykseksi.

Matkaa jatkaessani seurailin jälkiä lumessa. Ne johtivat kuusien, pensaiden ja kivikolojen suojaan. Orava ja metsähiiri olivat turvallisesti ylittäneet tien. Toisin oli käynyt metsäjänikselle. Sen polulle oli ilmestynyt ilves, jonka pyöreän tassun alle oli jäänyt veripisaroita. Käpytikka vei eväänsä puun koloon ja lähti etsimään uutta. Lajitoverien keskinäinen rummutus soi reviirin merkiksi. Pian useampi tikka lennähti ilmaan kisaamaan. Takaa-ajo oli kiivasta ilmaliitopujottelua.  Pian ne hävisivät näkyvistä.

Lumisen matkani loppuhuipennukseksi kuulin lintujen laulukonsertin. Sillä ei ole väliä, että laji jäi tunnistamatta. Sillä on väliä, että tein retkeni sydäntalven metsään. Kiitos mahdollisuudesta tuskasiskot ja tuskaveljet.

-Hellu-rei-

Talvi on retkeilykausista se, mistä itselläni on vähiten kokemusta ja osaamista. Useamman päivän talvivaelluksia en ole tehnyt, mutta talviaktiviteetit ovat kyllä tuttuja. TalviTuskan tapaiset tukikohtaretket ovat mainio tapa opetella talviretkeilyä ja totutella talviretkeilyn olosuhteisiin. En tarkoita, että retkillä pitäisi aina olla pelkästään oppimassa ja orientoitumassa johonkin uuteen tai vaativampaan toimintaan, vaan ensisijaisesti totta kai nauttimassa luonnosta, rauhasta ja siitä olemassa olevasta hetkestä. Itselläni retkillä on kuitenkin kyse molemmista, oppimisprosessista ja orientaatiosta sekä elämyksellisyydestä ja luonnonrauhasta. 


TalviTuskassa meillä oli tukikohtana Metsähallituksen eräkämppä, mikä tarjosi turvalliset ja mukavat puitteet talviretkeilyyn. Kohteena Evon retkeilyalueen Latvajärven Latvatupa oli kertakaikkisen kaunis; pienen järven rannalla erämaisessa talvisessa metsämaastossa sympaattinen punainen eräkämppä ja saunatupa, eikä useiden kilometrien säteellä kiinteää asutusta tai taajamaa, vain hiljaisuutta sekä satunnaisia muita retkeilijöitä. 


Tukikohtahääräilyn(isopesä, sauna, avanto, lumityöt, tulet, puuhuolto jne.) lisäksi itselläni oli tarkoituksena tehdä ainakin yksi kunnon lumikenkäpatikka. Lumi- ja keliolosuhteet siihen olisivat olleet mainiot, mutta toisenlaiset olosuhteet puuttuivat peliin ja sairastuin mitä todennäköisimmin ruokamyrkytykseen tahi vastaavaan vatsapöpöön. Oli ihana herätä isopesästä yöpakkasella tiedätte kyllä mihin hätään ja tunteeseen. Oikeastaan koko lauantaipäivä ja vielä sunnuntaikin meni itsellä puolikuntoisena ja heikkovointisena, mikä totta kai söi hieman reissun onnistumista ja toteutumista omasta näkökulmastani. Vaan kokemus se on sekin, sairastaa vatsatautia retkiolosuhteissa. 


Paikka ja ympäristö jättivät reissun sairastumisesta huolimatta plussan puolelle. Lauantaina porukalla muutaman tunnin reippailu ihaillen talvista metsämaisemaa ja henkilökohtaisena kohokohtana hiljainen hetki Latvajärven keskellä sijainneessa pikkuruisessa saaressa, hiljaisuutta kuunnellen ja mahdollista metsänelämää seuraillen. Luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa opiskellessani yksi parhaista opeista oli ns.luontokolo, mikä tarkoittaa juuri edellä mainitsemaani hiljaista ja rauhallista hetkeä itsekseen, ilman modernin maailman tuomia ja tarjoamia ärsykkeitä, luontoa seuraten ja kuunnellen. Tätä menetelmää tulen toteuttamaan jatkossa, kaikilla tuskaretkillä. 

-Terwa-

Tasan vuosi sitten osallistuin ensimmäiselle viralliselle Tuskaretkelleni. Teijon talvisissa maisemissa mietin kuinka onnekas olinkaan kun olin päässyt mukaan niin mahtavaan porukkaan.

Hyvin samantapaisissa tunnelmissa tuli oltua tällä reissulla. Muitakin samankaltaisuuksia viime vuoteen oli; kaunis talvinen maisema, sopiva määrä miinusasteita ja lumikinoksia ja olihan reissujengikin täysin sama. Mieleenpainuvin kokemus Teijolta oli yö lumikammissa, tänä vuonna säväytti yöpyminen Isopesässä. Vaikuttava oli myös tukikohtamme Latvatupa ja Evon lumiset metsät.

Parasta reissussa oli kuitenkin seura sekä ihanan rento viikonlopun vietto ilman suorittamista. Takana oli muutama raskas viikko töissä ja reissu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Yhtäkkiä kotona sunnuntai-iltana tajusin etten ollut miettinyt työasioita kertakaan koko viikonlopun aikana. Kiitos ihanat kanssavarikset Arpi, Camino, Hell, Härmä, Mahti ja Terwa taas kerran. Parasta A-luokkaa olette, kuten nämä yhteiset reissummekin.
– Mirveli

Kaikin puolin hieno reissu, puitteet riittivät ja maisemat aivan upeat. Keväällä/kesällä pitää päästä käymään uudestaan. Kaikille mukana olleille kiitokset taas seurasta.

-Härmä-

Itselle toinen talvireissu ja taas oli kunnolla lunta!
Mökki järven rannalla Evossa oli täydellinen, viihtyisä mökki missä oli kaikki tarpeellinen ja varsinkin hyvin toimiva varaava takka! 🙂

Heti perjantaina pystytettiin puolijoukkueteltta, jossa yritin perjantaina myös nukkua, mutta huonolla menestyksellä. Kello 2.30 (-10 C) luovutin. Liian ohuet makuualustat, joten yksinkertaisesti takapuoli paleli!

Lauantai meni mukavasti; käytiin tarkistamassa mökin vieressä olevan järven saari, sitten vähän kalastushommia ja lopuksi Evon metsään kävelemään ja etsimään tyhjää grillipaikkaa. Oli aika kivasti erilaista porukkaa liikenteessä metsässä ja grillipaikoilla!

Sunnuntai tuli taas aivan liian nopeasti ja varsinkin kun Valtteri myrsky oli saapunut Suomeen, oli parasta lähteä hyvissä ajoin ajamaan rauhallisesti takaisin kotiin. Kiitos kaikille upeasta viikonlopusta!! ❤️

-Camino-

Kiitos Evo ja Varikset!

Kraak ja uusia retkiä kohti!

Arpi
Tietoja

Nelivitonen ulkoilman suurkuluttaja, joka viihtyy myös edistyksellisen musiikin ympäröimänä.

Vastaa