top of page

Kevätretki 18.-21.5.; Etelä-Pohjanmaan kansallispuistot; Lauhanvuori ja Kauhaneva-Pohjankangas


Tyypillinen maastotyyppi Lauhanvuoren kansallispuistossa.


Usein tässä elämässä menee niin, että kun jotain oikein odottaa, sille kasaantuu liialliset odotukset ja seurauksena on pettymys. Tämän reissun kohdalla näin ei käynyt. Odotin reissua kuin kuuta nousevaa ja siitä tuli just niin hyvä tai oikeestaan vielä parempi kuin olin odottanut.


Retkeily, hyvät tyypit ja vaihtuvat maisemat olivat tämänkin tuskareissun onnistumisen takana. Reissu sisälsi road tripin minulle ennestään tuntemattomalle Etelä-Pohjanmaalle, pohjalaista lakeutta, uimista lammissa ja suojärvissä, tasoltaan hyvin vaihtelevia ruokailuita (näistä saan syyttää ja kiittää ihan vain itseäni!), synttärijuhlintaa, näkötorneja, patikointia ja luonnosta nauttimista kaikilla aisteilla.

Hienoimpina nähtävyyksiä olivat ehdottomasti reissu satumaiseen Katikankanjoniin sekä Kauhanevan laajat suot suojärvineen. Kotimatkan kruunasi kahvittelut vanhassa Raumassa sacher kakun kera.


Kiitos kanssavarikset jälleen kerran. Voisko koko elämän vaan retkeillä teijän kanssa!?

-Redu (toim.huom. Otetaanko uusi tavoite tulevaisuuteen esim. Vuosi 2029 - Koko vuosi retkeillen?)



Synttärionnea lahjoin, puhein, lauluin ja kuohuvin juomin Lauhanvuorella (jota savolaiset pilkkasivat, vaikka olihan se jotain 240 metriä korkea - no okei, nousua leiristä 40 metriä...)


Olipahan mahtava retkiviikonloppu, kohteet ja seura mitä parhainta! :D Mieleen jää skumpat Lauhanvuoren näkötornilla ja ihanan rauhallinen synttäriaamu Spitaalijärvellä kun sain seurata usvan hälvenemistä ja kuunnella käen kukuntaa, kurkien huutoa ja teerien soidinta.


Katikankanjoni hämmästytti puolestaan erityislaatuisuudellaan ja mieleen tuli Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären satumaailma. Erityisen suuren vaikutuksen teki kuitenkin Kauhaneva-Pohjankankaan suoerämaa! Voisin katsella silmänkantamattomaan jatkuvaa rahkasammalmättäikköä ikuisesti ja pulahtaa uimaan jokaiseen suolampeen.


Maanantaina oli työmotivaatio nollassa mutta muutoin fiilikset huipussaan. Kiitos vielä retkikavereille, olette ihania. T. Kirsi



Spitaalijärven taikaa kevät-kesän yössä.


Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto oli itselleni jo tuttua aluetta, mutta Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark -alueella olin ensi kertaa. Sinne olin suunnitellut omat lenkkini, jotka olivat mahdollisia minulle. Redulta sain koeajon jälkeen auton lainaan, joten Kivijatan Pirun kierros ja Aumakivi tuli taaperrettua Kivijatan parkkipaikalta. Pirunkierroksella oli uskomattoman hieno ja laaja hiekkakivimuodostelma. Kiveä kiven päällä ja vieressä. Kivenkoloissa oli varmasti paljon elämää. Taukoa pidin Leikkistenkankaan laavulla, joka rajautui Leikkistenlakson suoalueeseen. Polku kulki pääosin kangasmetsässä. Myrskytuuli on kaatanut mäntyjä ja ne on tietty jätetty paikalleen lahottajien iloksi.


Toisena päivänä oli pikkulenkki Aumakivelle. Se on rapautumisjäännöstä. Alkujaan se on rapautumalla irronnut kalliosta ja jatkanut rapautumista kanttisesta muodostaan siten, että se on nyt pyöreä iso toori. Se syntyi 70-20 miljoona vuotta sitten. Hyvin on kunnioitettava ikä tällä kivellä. Tämän reissun päätteeksi tavarat kasaan uimaan ja porukalla kohti Kauhanevan kansallispuistoa.

Kauhanevan alue onkin minun lempikohteita. Katikan kanjoni oli jälleen upea korkeine kuusineen sekä veden kuluttamina ja solisevina puroineen. Täällä kannattaa viihtyä pidempäänkin. Hyttysetkään eivät olleet vielä kuoriutuneet kiusaksi. Kauhanevan keidassuon alueella on kermejä, kuljuja ja allikoita. Se on ainutlaatuinen suo Lounais-Suomessa. Uiminen Kauhalammilla olisi ollut mahdollista, mutta hyytävä tuuli vei tällä kertaa voiton haaveestani.

Reissu oli hyvin rentouttava. Jokainen yö sai kuunella kevätlintujen soidinta ja arvailla mikähän lintu on nyt äänessä. Elämää ulkona oli koko vuorokauden ympäriinsä. Kiitos taas kamuille mahdollistamisesta yhteiseen retkeilyyn.

-Hell



Katikankanjonin kirkasvetinen puro.

Katikankanjonin harjumuodostelmaa ja jyrkkä parinkymmenen metrin rinne kahta puolin - maaginen paikka!


Mieletön viikonloppu, porukka ja retkikohde!


Parasta Tuskaretkissä on se, että pääsee tutustumaan paikkoihin mihin itse ei välttämättä tulisi mieleen lähteä! Hienoa oli päästä jo torstaina metsään ja nukkumaan telttaan ja nauttimaan luonnosta!!


Viikonlopun aikana käytiin "vuorella", talviturkki heitettiin suolampeen, kiivettiin pariin lintutorniin, juhlittiin 40 v. -synttäreitä, kuljettiin aamukävely suon läpi pitkospuita pitkin aamiaiselle...

Hyvin kyllä unohtui arki!!


Kiitos kaikille ja varsinkin järjestäjille!! ❤️

-Camino



Aamukävelyllä Kauhanevalla aamiais- ja uintipaikkaa lähestyen. Fantastinen paikka ja hetki!


Rauhaa haettiin ja rauhaa saatiin. Oli aktiivisen rauhallinen ja rauhallisen aktiivinen reissu. Mukavan monipuolista retkeilyä vaihtelevissa upeissa luonto-kohteissa, joista suuri osa oli suurimmalle osalle ennalta tuntemattomia.


Kevätluonto on kaunis ja kevätretkeily ihanaa. Laaja varisryhmä taas kasassa ja reissu toteutui mutkattomasti. Oltiin yhdessä ja erikseen, kuitenkin yhteisöllisesti.


Metsä antoi taas toivottua rauhaa, turvaa, ajattomuutta ja perspektiiviä. Metsässä oli hyvä ja kotoisa olo. Varistovereiden kanssa sai nauraa, olla yhdessä, mutta myös hiljentyä ja maatua osaksi metsää.


Kiitos taas tästä syvästä retkikokemuksesta! -Terwa



Finns gone crazy, lazy and active. Eräkulinaristinen ylilyönti pullistelee folion alla vasemmassa alakulmassa; Ameriikan serkun nuotio-popparit siellä rätisee - kaikkea sitä onkin!


Arpi sai rauhoittua vauhdikkaan kevään keskellä. Kiitän kanssaVariksia ystävyydestä, jakamisesta, mukana olemisesta sekä osaltaan lähitulevaisuuteni sulostuttamisesta!

Ladulla nähdään, kuten tapana on sanoa ;)

-Arpi







24 views0 comments

Comments


bottom of page