top of page

Gaujan kansallispuisto ja Sigulda, Latvia 26.-30.10.2022




Viime viikon puolivälissä koitti vihdoin kauan odotettu varisretkemme Gaujan kansallispuistoon Latviaan. Tämä olikin ensimmäinen ulkomaille suuntautunut varsinainen retkeilyreissuni, hieman jännitystä ilmassa siis oli.


Odotukset sekä itse matkalle että matkan kohteelle oli ennakkoperehtymisten perusteella korkealla eikä pettyä todellakaan tarvinnut. Gaujan kansallispuisto tarjosi paljon erilaisia luontoelämyksiä; upean kauniita jokimaisemia, taianomaista lehtimetsää ja syksyistä säätä sateineen, mutta myös paljon hauskoja sattumuksia ja tilanteita. Varsinainen matkantekokin sujui rattoisasti ja erityisen kivaa oli yhteismatkustaminen Kaasulta lainaksi saadulla kulkupelillä Viron ja Latvian teitä pitkin, sanoisin että yksi reissun parhaita osia oli nimenomaan tämä yhteinen roadtrippailu. Tuskareissuilla saa aina nauraa ja tämäkin reissu pidensi elontietä monella vuodella.


Reissu tarjosi muutenkin todella laajan spektrin elämyksiä ja elementtejä luonnossa liikkumisen lisäksi; oli risteilyä Itämerellä, hotelliyöpymisiä, saunaa ja porealtailua, Halloween-biletystä Valhalla-baarissa ja hyviä paikallisia ruokia kauniissa Siguldan pikkukaupungissa. Aika meni taas aivan liian nopeasti, tällä reissulla olisi viihtynyt pidempäänkin.


Toivottavasti ensi vuodeksi kaavailtu mahdollinen ulkomaille suuntautuva reissu saadaan toteutettua. Sitä ja seuraavaa kotimaan retkeä odotellessa; kiitos taas ihanat varisystävät Arpi, Camino, Kaasu, Redu ja Terwa - olette rakkaita!"

- Mirveli



- Lonkkaluut löydetty!


- Opin että rinkka on paras selässä silloin kun vyö niin kiireellä että kaikki "pretty much" pursuu.


- Opin myös että Varis-kaveri mielellään auttaa jos pitää rinkan hihnoja kiristää.


- Tärkein, ei kannata ostaa energiapatukoita vaan Fazerin suklaa toimi yhtä hyvin ja maistuu paljon paremmalta ja vatsa kiittää!

-Camino





Mitä opin?

Ajomatkalla opin, että sekä Virossa että Latviassa tehdään liikenteessä ohituksia hyvin ennakkoluulottomasti ja muihin liikenteessä oleviin vahvasti luottaen. Omaan makuun vähempikin ennakkoluulottomuus olisi riittänyt.


Opin sanomaan Latviaksi "Hei!" "Svejki!", "Hyvää yötä!" "Arlabunakti!", "Kiitos!" "Paldies! , ja "Kippis!" "Prieka"! Ja sitten vielä, että oma lempparini "Ausekla iela" tarkoittaa (latvialaisen) jumalan katua. Tähän sanapariin olen tutustunut jo aiemmin ja makustellut sitä, koska se kuulostaa minun mielestäni erityisen kauniilta ja sointuvalta.

Opin myös uusia asioita kanssamatkaajavariksista reissun aikana ja erityisesti vaellusseuralaisista. Keskusteltiin monista asioita, myös niistä henkilökohtaisista, joista ei ihan kaikkien kanssa edes halua puhua.

En ollut luonut tarkkaa mielikuvaa retkikohteesta ennakkoon. Jokea myötäilevän reittimme maisemat olivat hienoja ja luonto muistutti paljolti Suomen luontoa. Lehtipuita ja sekametsiä vain oli enemmän.

Mikä olisi voinut mennä paremmin?

No, eipä juuri mikään. Kaikki meni just hyvin. Sateen olisi toki aina voinut vaihtaa auringonpaisteeksi, mutta toisaalta eipä se meidän menoa haitannut eikä ollut jatkuvaa. Kiitos varikset, olipa taasen kerrassaan mainio reissu!

Tv. Redu



Mitä uutta opin tällä varisretkellä?

En tiedä oppi, mutta tärkeän muistutuksen Tuskaretket Ry:n moninaisista yksilöllisistä merkityksistä ja vaikutuksista tuli esille keskusteluissa patikkatovereiden Caminon ja Redun kanssa. Mitä Tuskaretket tarkoittaa toiselle, voi toiselle olla täysin merkityksetöntä, ja taas toisinpäin. Tärkeintä, hienointa ja liikkuttavinta on, että yhdistys tarjoaa kanavan erilaisiin merkityksiin, sisältöihin ja oppeihin, ja tekee sen yhteisöllisesti.


Toinen muistutus itselleni oli jälleen se, kuinka paljon rakastankaan metsässä kulkemista, metsässä vaeltamista, ja metsää ylipäänsä. Olen retkeillyt mitä moninaisimmissa luontoympäristöissä, mutta kyllä se pohjoinen havumetsä ja vielä tarkennettuna korpimetsä vaan on ehkä se kaikkein rakkain.


Miten retkikohde ja kohdemaa vastasi odotuksiini?

Retkikohde yllätti positiivisesti. Tiesin, ja osasin odottaa tunnelmallisia ja vehreitä lehtometsiä Gaujajoen laaksossa, mutta luonto ja metsätyypit reitin varrella olivat paljon monipuolisemmat odotuksiini nähden. Tämän lisäksi retkikohteen ja reitin retkirakenteet yllättivät, ja nimenomaan hyvällä tavalla. Oli laavua, tulipaikkaa, piknik-pöytää ja paskahuussia, vaikka mistään näistä ei varsinaisesti ollut varmuutta, sillä saatavilla ollut kansallispuiston kartasto oli taas varsin puutteellista ja vähäistä. Lisäksi Gauja-joen hurmaava rauha ja hiljaisuus oli jotain, mitä en osannut odottaa.


Mikä olisi voinut mennä tai olla paremmin?

No, paskataudin olisin voinut olla ottamatta. Ennakkoon jännitin hieman, miten reissun kokonaisaikataulutus onnistuu, mutta mielestäni onnistuimme siinä lopulta hienosti, sillä merkittävää kollektiivista kiireen tai säädön tuntua en havainnut. Mutta miten sitten olisi voinut olla toisin, niin ehkä ainakin yhden retkipäivän olisin mielelläni ottanut vielä lisää.

-Terwa


Mitä opin (tai muistan taas)?

Pitkä viikonloppu antaa paljon paremmat lähtökohdat reissun monipuoliseksi toteuttamiseksi. Harvoin tämä on mahdollista, mutta ehdottaisin että joka vuosi edes 1 reissu suunniteltaisiin tällä tavalla jatkossa.


Miten retkikohde ja kohdemaa vastasi odotuksiini?

Vastasi aika lailla odotuksia, ei ainakaan pettänyt. Latvia on rauhallisen oloinen sympaattinen maa, jossa arvostetaan selkeästi luontoarvoja, vieraita sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Ulkomaan eksotiikka lisänä toimii itselleni aina myös.


Mikä olisi voinut mennä tai olla paremmin?

Enpä nyt keksi mitään erityistä. Tämä oli niitä 5/5 reissuja! Kiitos kaikille niimpali!!

-Arpi




40 views0 comments

Recent Posts

See All
bottom of page