KIRKKOVENEREISSU 10.-12.6.2011

Mukana: 

Arpi(koordis), Gasis(Kaasu), Karma, Mahti, Kauhia(kuvaaja), Keijotar, Hell, Hilti, Pohojanmaan Akka(kokelas), Maria/Maruzella(kokelas)

Reitti:

Turku/Uittamon ranta-Airisto/Vepsä-Parainen/Pargas-Harjattula/Kakskerta-Uittamo

Asettumista kaleerissa keskellä aavaa.

Mutta asiaan, teema ja tekniikka koettiin niin hyväksi ja kiehtovaksi aikoinaan, että äänestyksessä kirkkoveneen piirtely sai mahdollisuuden toistaa itseään.

Näin tapahtui ja olimme taas vesillä harjoittelemassa ryhmätyötaitoja, merimiestaitoja ja tällä kertaa myös helteen sietokykyä paahtavan auringon alla. Retkue valikoitui kevään aikana noin kuudenkymmenen muutoksen, peruutuksen ja virpomisen jälkeen kymmenen hengen sukupuolitasa-arvoiseksi erittäin hyväksi porukaksi.

10 henkeä 14+1 hengen moskeijaveneessä oli juurikin sopiva määrä, jotta saatiin matskut mukaan ilman suurempaa tuskaa. Matkavauhdin ollessa 8-9:llä soutajalla noin 7,5 km/h se riitti retken tekoon hyvin.

Yhdellä lisäsoutuparilla, mikä oli alun peri haaveenani, oltaisiin saatu hieman lisää potkua, mutta uitu myös syvemmällä. Matka siis sujui, vaikka läkähdyttävä helle oli ottaa nesteet irti kaleereista. Uinti onneksi kirkkoveneestä onnistuu täydellisesti sen vakauden vuoksi, joten vähän väliä joku dippasi itsensä pellehyppymeiningillä. 

Matka joutui Uittamolta aluksi soututekniikan ja -etiikan käskytystreenihengessä kohti Kakskertaa ja Satavaa ja niiden väliin jäävää Höyttistensalmea. Työpäivän jälkeinen matkanteko suuntasi kohti TBT-saarta Airistolla, mutta sen ollessa evoluution asuttama ruuhkaksi asti, päätimme antaa linnuille pesimärauhan ja suuntasimme Vepsään siihen naapuriin. Olimme maissa ja leiri pystyssä 22.30 aikaan. Raukeus huokui porukasta, herkut valuivat suoleen huolella ja iltaa lojuttiin kalliolla muutama tunti kesäyöstä nauttien. 

Perämies-oletettu käskyttää soutajia.

Rauhallisista aamutoimista selvittyämme matka jatkui kohti Paraista. Matkalla ukkosmyräkkä kasteli miehistön ja pidimme ukkosta hetken saaren kupeessa.

Myöhemmin iltapäivästä saavuimme Pargasin keskuskanaaliin ja päätimme pitää lounastauon kaikessa rauhassa. Helle kärvisti nahkaa ja nestettä haihtui porukasta kohisten. Päivän leirikohteen valinta aiheutti hieman päänvaivaa, sillä tuollakin seudulla lähes kaikki saaret ovat mökitettyjä.

Miehistö ei ollut valmis ja halukas jatkamaan Kuusiston linnanraunioille, josta edellisiltana puhuttiin, sillä siellä olisimme olleet taas lähinnä yöllä. Tutkimme myös Tammiluodon Viinitilan mahdollisena leiripaikkana, mutta häät tilalla rajoittivat sinne pääsyä. Kartasta valikoimme muutaman saaren, joita lähdimme seuraavaks bongaamaan leirimielessä. Ensimmäinen niistä olikin juuri siihen tarkoitettu ja oivallinen. Valitsimme sen, vaikka iltasoutu jäikin hiukan lyhyeksi, sillä seuraavat vaihtoehdot olivat matkan päässä ja erittäin epävarmoja, joten paluu olisi ollut tylsä ja pitkähkö tähän paikkaan.

Leiri oli pystyssä seiskan jälkeen ja vilvoittavat uintisessiot sekä rantajoogajumppa alkoivat. Taisi joku helteen hyydyttämänä sammahtaa kedolle hetkeksi tankkauksen jälkeen. Mehut taisivat todella olla poissa ainakin osalta, sillä kuorsaamaan siirtymistä tapahtui klo 22 alkaen viimeisten parantaessa universumiaan aamu kolmeen asti. Aamutoimet suoritettuaan kaleeri suuntasi maisemareittiä, Paraisen pientä sunttia pitkin idän kautta kiertäen, kohti Turkua. Helle jatkui ja uintitauot rytmittivät menoa jälleen. Kakskerran Harjattulassa pidettiin maissa evästauko. Pepatsut hellinä saavuimme Uittamolle neljän jälkeen, josta joukko hajaantui kuka kotimatkalle junalle, kuka suoraan kotiinsa ja kuka Arpilan kautta matkoihinsa. 

Mieleen jääneinä kohokohtina mainittakoon reissusta vielä raakapurjeen teko erätoverista, kolmesta airosta ja narusta kotimatkalla sekä siihen liittyvä nollatuuli alias ”paskamainen luonto”, ne komeat pommit ja muut hypyt kappelipaatista mereen, muutama komea veisuu ja laulun luikautus soudun lomassa, airotervehdys Airistolla johon Silja Line N/s Vennamo vastasi nopealla möreällä tuuballaan sekä pohjolan viikinkien ja viikingattarien orvaskeden kaunis punoitus.

Kiitos kaikille mahtavasta kesäreissusta!

Arpi