KIRKKOVENEVAELLUS 12.-13.6.2004

REITTI: 

TURKU/UITTAMO-HIRVENSALO-AIRISTO-RYMÄTTYLÄ-MAISAARI-    PÄHKINÄINEN(yöpyminen)-RÖÖLÄ-AIRISTO-HIRVENSALO-UITTAMO

MIEHISTÖ:

ARPI, RUASKA, KAASU, MIKKO R. OLAVI E. FRANK, ANVIL, TUIRE JA HELENA

Ennen tekoälyä ja muuta älytöntä oheinen kuvamuokkaus oli scifiä.

-”…Vooi Tuska teidän kaanssaaanne….” --- ”..niin myös sinun henkesi kanssaa….” --- ”Soutakaamme.” -Varisliturgian pääsiäismessu 1:14-

Retken hengellinen anti ei sen nimestä huolimatta saavuttanut näin hartaita tunnelmia, mutta antoi silti fyysisen rasituksen lisäksi paljon mietittävää soutamisen hyödyntämisestä retkeilyssä. Retken tavoitteita olivat mm. juuri em. tekniikan testaaminen matkanteossa, ryhmädynamiikan toimivuus Tuskaretkien jäsenistöllä ja kuten aina, reissusta nauttiminen hyvässä seurassa.

Miehistön yhdeksää henkeä kierrätettiin siten, että yksi piti vuorollaan perää navigoiden reittiä ja antaen komentoja. Muut soutivat paikkoja veneessä vaihdellen. Sovimme muutaman peruskomennon, joiden varaan synkronointi, lähdöt ja jarrutukset hyvin rakentuivat. Tahti pysyi melko hyvin jo alusta asti tyynessä vedessä, mutta kun huulta alettiin heittää tai aallokko nousi, tahtiin piti todellakin keskittyä. Vene liikkui jouhevasti kahdeksan soutajan voimin, vaikka paikkoja airomiehille olisi ollut kaikkiaan 12. Varusteet mahtuivat tällä määrällä komeasti mukaan ja matka eteni silti hyvää kyytiä. Veneemme oli noin 11 metriä pitkä, erittäin vakaa kiinteäpenkkinen puinen laitos, joka soveltui vuokraajan mukaan liikkuvapenkkisiä kilpureita paremmin tarkoituksiimme. Vertailukohtaa ei vielä meillä ole, mutta tämä toimi allamme hyvin. Matkavauhdiksi arvioimme keskimäärin kahdeksan kilometriä tunnissa. Molempina päivinä soudimme vaihtelevissa sääolosuhteissa noin 40-45 kilometriä. 

Illan ja yön ryhmämme vietti Pähkinäisissä Turun kaupungin virkistysalueeksi tarkoitetulla saarella. Paikka oli jo ennestään meille tuttu ja hyvällä etäisyydellä matkan kestoa ajatellen. Iltaa vietettiin persuukset soutamisesta hellinä aterioiden, saunoen ja Mölkkyä pelaten. Soututekniikan oikein oivallettuaan jokainen sai komeasti kaikki lihasryhmät mukaan jumppaan, mutta kyllä ahteri taisi olla kuitenkin kaikilla eniten liekeissä. Jatkuva keinuminen puolikuiden päällä tunnista toiseen pisti miettimään pidempien matkojen tekemisen rajoja. Tältä osin toteutui Tuskaosuus lähes jokaisella.

Ryhmän arvio kirkkovenesoudun sopivuudesta Tuskaretkeilyyn oli seuraava: laji sopii erinomaisesti tarkoituksiimme, sillä ryhmän yhteinen panos nousee tärkeään rooliin. Laji tarjoaa kovia haasteita, varsinkin jos aallokkoa esiintyy, mutta antaa myös onnistumisia, kunhan kaikki hommaan kunnolla keskittyy. Vaikeusaste on siis kirkkovenesoudussa kohdillaan.

Tuskaista menoakin on helposti saatavissa lihakolotusten lisäksi aukeilla paikoilla ja tuulessa. Taukoja ei silloin sovi pitää mikäli halutaan jo saavutettujen metrien pysyvän takanapäin. Haasteita tulee myös sopivan soutajaparin löytämisestä sekä hyvien tahtiairomiesten valitsemisesta, tärkeästä perämiehestä puhumattakaan. Veneessä paikasta riippuen oli eri tavalla tilaa liikkua ja nostaa esim. airoa vedestä. Oman fysiikan sovittaminen tähän kaikkeen näyttelee tärkeää roolia yhteistyön onnistumisessa. 

Retken aikana haaveiltiin jo uudesta kirkkoveneretkestä päivänä eräänä ja kehotan kaikkien olevan silloin aktiivisia pääsemään ryhmään mukaan, sen verran mainiota puuhaa se oli!

Arpi

Lähtömeininki ehkä Hirvensalon sillan kupeessa.