Raportti kirkkoveneretkestä 22.-24.5.2026

Tässä kertaa varikset lähtivät vesille viettämään viikonloppua. Tähän seikkailuun kulkuvälineeksi valikoitui kirkkovene. Röölästä lähdettiin ja Röölään palattiin. Soutamalla päästiin maisemien lisäksi nauttimaan Seilin ja Karhuluodon saarista.

Kirkkoveneellä saaristossa

Lähdimme perjantai-iltana Röölän vanhasta suursillisatamasta paahtamaan kohti Kuusisten saarta. Parin tunnin totuttelun ja alkulämmittelyn jälkeen saavuimme Kuusisten kannakselle, jonka molemmin puolin oli kauniit hiekkarannat. Pistimme ripeästi leirin pystyyn ja siirryimme kalliolle nautiskelemaan iltapalaa sekä ihailemaan laskevaa aurinkoa.

Lauantaina olikin sitten pitkä päivä soutamista edessä ja lähdimme varhain vesille. Ensimmäinen etappi oli historiallinen vanha sairaalasaari: Seili, jonka käsittämättömän lumoavaa maisemaa on vaikeaa edes sanoin kuvailla. Vihreät laitumet, perinteikkäät hirsirakennukset sekä historian havina hurmasivat minut täysin ja suunnittelinkin jo kaukaisia eläkepäiviäni sinne.

Jätettyämme sanoinkuvaamattoman Seilin taaksemme, suuntasimme kohti Iso Maisaarta. Matkalla pysähdyimme kuitenkin hetkeksi suojaan auringon paahteelta, Krampin saaren "muurahaisrannalle" ja kävin viilentymässä vedessä. On sanomattakin selvää, että muutaman sadan metrin päässä tästä muurahaisrannasta johon tyydyimme, oli tietysti kaunis hiekkaranta, jota me lyhytnäköiset ihmiset emme havainneet (jokin opetus tässäkin varmasti piilee). Tästä jatkoimme matkaa uusin voimin Maisaarelle, jossa vesivessa, kalliit minttupuffetit ja toki myös muutamat kylmät "virvokkeet" siunasivat rähjäistä retkikuntaamme.

Pitkän persettä puuduttaneen päivän päätimme Karhuluotoon Raision kaupungin virkistysalueelle, jonka tarjoamasta retkiluksuksesta olin jo koko päivän ehtinyt haaveilla. Nimittäin meitä odotti sauna ja vieläpä komia sellainen. Roudasimme jälleen romut maalle, pistimme leirin pystyyn ja laitoimme pikapikaa saunan lämpeemään. Palauttavien löylyjen ja uinnin jälkeen kaikki sammuivat asianmukaisesti omiin majoitteisiin.

Teimme aamusta vielä lyhyen patikan saarella sijainneeseen Kuivaluotoon, jossa maisemien ihastelun lisäksi häiritsimme muuan korppiperhettä kielekkeellä, pahoittelemme läsnäoloamme. Sitten lastasimme romut paattiin ja kiisimme ennätysnopeutta takaisin lähtöpisteelle Röölän sillisatamaan. Istuuduimme vielä hetkeksi paikalliseen ravinteliin nautiskelemaan ansaittuja herkkuja. Sitten kuitenkin jätimme toistaiseksi hyvästit toisillemme, kunnes seuraava seikkailu taas meidät yhteen saattaa.

Reissu oli rikas. Opin paljon uutta, kuten sanat: huopaus ja kummeli, soudin kunnolla käytännössä ensimmäistä kertaa ikinä ja sain varmasti monia jo unohdettuja elämänoppeja vanhalta, mutta toki nuorekkaalta retkikunnalta :).

Kerrassaan aivan ainutlaatuinen kokemus, jota olisi varmaankin mahdotonta yrittää toistaa. Joten suuri kiitos Tuskaretket! Jos vain hämärä tulevaisuuteni teidän luokse saattaa, niin luulisin olevani valmis vannoutumaan retkikunnan viralliseksi jäseneksi.

Kiitän ja kuittaan.

-Jolle

Saaristo tarjoili parastaan!

Soudettiin ja kelluttiin keväisillä aalloilla. Aurinko paistoi, mutta tuulta ei ollut nimeksikään. Vene kulki liukkaasti kuuden soutajan voimin.

Saaristo tarjoili parastaan kun perjantaina startattiin Röölästä. Ensimmäinen yö vietettiin Kuusisissa ja sieltä matka jatkui lauantaina Seilin ja Maisaaren kautta kohti Karhuluotoa. Seilissä ja Maikkulassa pidettiin huoltotauot ja mahat täytettiin ruualla ja juomalla.

Karhuluodolla päästiin saunomaan yhteen parhaista saunoista, joissa olen käynyt. Pehmeät löylyt hellivät mieltä ja soutamisen jäykistämää kehoa. Leiriyön jälkeen suunnattiin takaisin Röölään.

Olipa taas niin mukavaa päästä reissuun tuskaporukassa! Kiitos koordiksille, logistiikalle ja reissuvariksille! Täällä odotellaan jo seuraavaa reissua kieli pitkällä. 

-Redu

Ketä meit siinny olika...kirkkoveneel?

Uusi retkimuoto innosti ja jännitti. Hyvä ryhmä kasassa ja kaikki oli enemmän tai vähemmän uuden äärellä. Varikset kuitenkin ottivat homman haltuun ja koko viikonloppu sujui mutkattomasti, vaikka vehkeet ja liikkuminen olikin uutta.

Jos tarkastelee kirkkovenesoutamista, niin paatti liikkui niissä olosuhteissa hyvin ja oli yllättävän hyvin ohjattavissa. Hyvät perämiehet huolehtivat ohjauksesta ja suunnasta, soutuväki teki mitä käskettiin. Kun soutamisen rytmiin pääsi, pystyi seuraamaan ympäristöäkin paremmin.

Sisäsaaristo oli tietenkin upea paikka liikkua ja sää mitä parhain keväinen. Kaukaa viisaasti sunnuntain kova tuuli huomioitiin niin, että matkaa oli enää vähän ja sekin pieni pätkä liikuttiin myötäiseen. Molemmat yöpaikat olivat aivan mainioita, Iso-Kuuusinen tietysti kuvankaunis ja Karhuluoto taas viehättävä ajan patinoima ulkoilusaari.

Kaikenkaikkiaan miellyttävää, rentoa ja varmaa tekemistä koko viikonloppu. Toistan itseäni, kun taas totean, että kokonaisuus oli jälleen kuin tuotteistetulta retkeltä. Laatua, kokemusta, yhteisöllisyyttä ja hyvää mieltä.

-Dandane