top of page

Linnaluodon valloitus 3.-5.5.2024




Perinteisen viestisäätämisen jälkeen olimme vihdoin Teroksen rannassa. Maailma oli lainannut meille puheenjohtajamme Terwa Dandasta täksi illaksi. Terva oli jo ehtinyt soudella Maisareen pizzalle ja lähestyi lähtöpaikkaa mereltä päin.

Valtava varustekasa saatiin ahdettua soutuveneisiin ja lyhyt merimatka alkoi. Matkan aikana

kohtasimme muutaman valppaan joutsenen ja hanhen. Ilma oli alkukesäisen lämmin ja suhteellisen tyyni. Rantautuessa huomasimme toisen veneen ottaneet vettä sisäänsä. Vene ei kuitenkaan vuotanut vaan vesi oli valunut auki potkaisemastani vesikannusta. Olikin oikeus ja kohtuus että vain minun varusteeni kastuivat. Iltatuuli kuitenkin kuivasi kamat nopeasti joten vahinko ei ollut suuri.






Itse saari osoittautui helppo kulkuiseksi joskin jyrkäksi. Löysimme helposti reitin saaren laelle josta

avautui huikean kaunis saaristomaisema. Saarella oli myös pieni piilopirtti, jossa oli vain 2 laveria

ja pieni kamiina. Pirtin saattoi löytää vain miltei törmäämällä siihen, mereltä tai kartasta sitä ei näe. Vastoin ennakko-odotuksia paikat teltoille ja hammockeille löytyi helposti.


Iltaa istuskeltiin kokkaillen ja turinoiden. Illan tummetessa maailma halusi Terwan takaisin ja hän

lähtikin soutelemaan takaisin Teroksen suuntaan. Muu retkue kävi yöpuulle omaan tahtiinsa.

Aamulla kivikova voi indikoi yön olleen jääkaappikylmä. Hammockneitsyyteni meni hyvien yöunien

kera, kerrassaan loistokampe!






Päiväretkeksi Arpi oli järjestänyt käynnin Herrankukkaroon, tuohon utuiseen LSD-trippiversioon kalastajakylästä. Paikka oli kyllä kerrassaan mielenkiintoinen ja herätti suunnitelmia suurista kimppatuskasynttäreistä siellä pidettäväksi. Herrankukkaro on hauska visio ja upea toteutus. Ymmärrettävästi paikka on suunniteltu enimmäkseen maksukykyisille yritysvieraille, mutta me saimme kuitenkin ensiluokkaista asiakaspalvelua virvokkeita tilatessamme.


Paluumatka Linnaluotoon oli hieman hitaampi johtuen heränneestä merituulesta. Perille päästiin

kuitenkin. Tässä vaiheessa vetäydyin riippumattoon tekemään sanaristikoita ja vetäisin

huomaamattani muutaman tunnin päiväunet. Muu seurue kävi kalastelemassa. Pietarin

kalansaalista ei tullut, mutta muutama kala kuitenkin. Yhdestä ahvenesta Arpi keitteli kalasopan.


Ilta saapui kauniina ja kuulaana ja sen saattelemana tuulikin nukahti. Auringon mentyä mailleen

saapui Röölän rantaan Hurjapäiden Rymättylä-edition. Nuorisolaiset huudattivat viriviriautojaan ja

piirtelivät kumidonisteja. Onneksi heidänkin polttoainereservinsä on rajallinen ja lähtivät puolen

tunnin kuluttua mölyämään muualle. Illan tummetessa nautimme palautuneesta luonnonrauhasta

ja hiljalleen käytiin yöpuille.





Nautimme pitkästä sunnuntai-aamusta eikä kellään ollut kiire mihinkään. Hiljalleen purettiin leiriä ja

soudeltiin takaisin maantien päähän. Retken loppukaronkka vietettiin Rymiksen mummolassa nauttien paikallisia pitsoja.


Kiitos Terwa Dandane, Arpi, Mirveli Mahti ja Camino! Kanssanne on kiva tehdä reissua!


T:Karma





Monesti Röölän ohi mentyä on tuo jylhä kalliosaari ollut silmien edessä; mutta koskaan siellä ei ole tullut käytyä kunnes nyt. Odotukset oli korkealla, että mitäköhän sieltä löytyy ja miten siellä edes olla yötä joten lähtökohdat reissulle oli siis mitä parhaimmat.


Perjantaina nopea lähtö jo töistä aiemmin, kamat äkkiä kyytiin ja kohti Rymättylää hakien Arpi ja Karma kyytiin. Teroksen rantaan ja katsomaan missä Dandanen mahtaa luurata kunnes horisontista näkyi soutelija tulevan kohti rantaa. Jälleennäkeminen oli huippua, viimeksi nähtiinkin Katmandussa. Hetken päästä saapuivat Camino ja Mirveli ja jengi oli kasassa. Ei muuta kuin soutuveneet vesille ja katsomaan mitä Linnaluoto sitten lopulta tarjoaa.


Matka ei ollut pitkä ja rantautuminenkin sujui mallikkaasti vaikka kamaa tuntui olevan mukana enemmän kuin tarpeeksi. Saarta tutkimaan ja pyörimää mitä se lopulta meille tarjoaakaan. Aivan upea se tietysti oli ja epäilyjä helppokulkuisempi.


Osui puiden siimeksestä eteen joku kutukämppä missä ei hetkeen oltu kyllä käyty. Paras leiripaikka sitten lopulta oli kuitenkin ylhäällä kalliolla jonne hyvin sai majoitteet pystyyn ja riippumaan.

Ilma oli mitä parhain koko viikonlopun. Itse nukuin ekaa kertaa riipparissa ja täytyy sanoa kyllä, että mieluisaa oli molempina öinä. Dandanen lähtikin pois muihin rientoihin ja me muut jäätiin nauttimaan upeista maisemista ja ilmasta.





La aamu käynnistyi verkkaisesti ja siinä aamun touhuissa päätettiin lähteä katsomaan mitä Herrankukkaroon tänä päivänä oikein kuuluu. Karman kanssa käytiin hakemassa toinen vene lähtöpaikalta takaisin ja keula kohti Herrankukkaroa. Hieno paikkahan se oli kaiken maailman aktiviteetteineen ja tarjoiluineen. Tovi siellä vierähti ja matka kotisaareen kesti hieman pidempään.


Chillailua saarella rennosti ja lähdettiin pyytäämään kalakeittoon sitä kalaa Kera Mirvelin ja Arpin. Pari pientä sinttiä saatiin ja yksi ahven mistä Arpi sitten loihti maailmankuulun kalakeiton. Iltaa istuessa katseltiin Röölän rannassa pyörivää nuorisoa jotka sitten päätti tehdä mustia ympyröitä asfalttiin kera sininen savun. Rakkaat nuoret. 


Su olikin sitten hieman pilvinen, mutta tyyni. Hieno ilma silti. Aamun tuusailujen jälkeen lähdettiin hiljalleen kohti rantaa ja soutaen takaisin Terokseen. Soutu oli yllättävän nautinnollista ja miksi ei voisi tehdä ihan soutuvenereissunkin...





Rymättylän Mummolaan purkamaan reissua ja katsomaan paikallista menoa. Arpi olikin tainnut yöllä käydä laulamassa karaokea. 


Upea reissu, hienot ilmat, oiva tapa liikkua isommallakin porukalla, huikea saari. Enempää ei voinut toivoa ja ylitti kaikki odotukset. 


Kiitos variksille.

Mahti






15 views0 comments

Comentarios


bottom of page