”Oli mukavaa olla leiriyhteisössä, jossa ei hötkyilty eikä ollut aikataulua ja kaikki osasivat hoitaa asiansa. Oli myös ihanaa huomata miten hyvin Tuutti pärjäsi vaikka käytöstavat olivat välillä hukassa.Folio osoittautui yllättävän tärkeäksi retkeilyvarusteeksi ja aion muistaa sen myös jatkossa.”
– Hilla
”Pitkän tauon jälkeen maastoyö pakkasessa. Olipa vapauttavaa nähdä kuinka suvereenisti oma esikoinen klaaraa metsäolosuhteissa vaikka vähän tulisi kuraakin punttiin. Koirakin nautti, välillä liiankin kanssa.Laavu toimii erinomaisesti. Huomaa että sen valmistamisessa on nähty vaivaa. Kiitos tekijöille.Luonto tarjosi kirkkaan täysikuun ja linnuston kuoron ilman hyttysiä. Mahtavaa.Kiitos kaikille parhaasta seurasta jossa saa apua, iloa ja kannustusta.”
– Ruaska
”Honkilahti seutuna soi kauniina ja nostalgisena minulle – olihan isäni työsuhdemökki kasari-ysärillä täällä sekä, erityisesti, The Kota, jossa retkeiltiin n. 10 vuoden ajan. Se oli paikka jossa leiritaitoni kehittyivät roimasti. Nyt oltiin Hinnerjoen / Honkilahden The Laavulla, jonka Tuskaretket rakensi joskus vuosina 2014-2016. Itse olin vain statistina. Mutta nyt kun olimme täällä fiilis ja yhtymäkohdat menneisyyteeni olivat ilmeiset.
Kokoonpano oli jälleen kerran uniikki: 6 Varista, uusia ja vanhoja, 1 Tuskaorpo ja uusimpana Tuutti, tuo ihanan vikkelä ja ahneen söpö Australian paimenkoira. Hienosti mielestäni jengi ryhmäytyi jo vuorokauden aikana, mikä on ennenkin nähty – teema ja yhteisö kantavat.
Kevät oli se juttu tällä kertaa. Kurjet kaakattivat soitimella läheisellä Suojärvellä yötä päivää ja pikkulinnut lauloivat terhakkaana. Paitahihasillaan pärjäsi leirissä mainiosti päivällä. Tehtiinpä puhdetyönä riuku-wc:kin takamaastoon helpottamaan pikkulatouhuja. Metsänpohjan lumi, jää ja kosteus pakottivat silti paikoin noitumaan ääneen, kun kenkä jäi kiinni tonttiin.
Leirielämä on oma juttunsa ja pidän siitä. Silloin on aikaa nikkaroida, kokkailla, härväillä, haaveilla ja nauttia nuotion suloista ajan kanssa. The Laavu olisi syytä ottaa useimminkin käyttöön. Taidettiin siellä tulevan syksyn sieniretki suunnitella Honkilahdelle joidenkin kanssa.”
– Arpi
”On mielestäni ainutlaatuinen mahdollisuus, että yhdistyksellä on omaan yksityiskäyttöön tarkoitettu laavu. Iso kiitos siitä niille, jotka sen ovat aikanaan Tuskaretkille mahdollistaneet. Vaikka laavu on keskellä talousmetsää, niin siellä tavoittaa kuitenkin luonnon syvän hiljaisuuden ja rauhan. Ei kuulu kaupungin kolinat ja kalinat. Laavua pitäisi, kannattaisi ja tulisi hyödyntää useammin ja aktiivisemmin. Meitä oli jälleen erinomainen kokoonpano variksia kasassa. Uutta ja vanhaa sekä naista ja miestä. Ja lisäksi vielä lapsonen ja hauveli. Mukavaa yhteisöllistä hääräilyä, naurua ja retkihommia. Kirsikkana kakun päälle Koskeljärven luonnonsuojelualue ja Hinnerjoen Matkabaari.”
– Terwa
”Hienoa oli päästä Tuskaretkien laavulle ja vielä kuin oli todella hyvät kelit!
Vaikka oli vähän haastetta päästä laavulle, 2 h Halikon Prismassa (don´t ask), jäätiin auton kanssa kiinni lumeen, sekoiltiin metsässä missä juuri sopivasti lunta ja märkää että kengät upposivat ja kastuivat, ehkä myös vähän liikaa tavaraa mukana jne. niin ei haitanut yhtään kun päästiin laavulle ja näki kuinka kivalla paikalla ja hieno laavu on. Todella kiva yllätys oli myös kuinka lämmin laavulla oli nukkua, tulipesä lämmitti todella kivasti ja vaikka meni ensimmäisen yönä pakkasen puolelle, niin oli melkein kuuma laavussa. Tietenkin oli käytössä pari makuualustaa ja pari makuupussia (kolmen vuodenajan + 80-luvun perintömakupussi peittona).
Ympäristön linnuilla oli todellinen menopäällä koko viikonlopun! Soidinmenot alkoivat heti aamusta, oli vain parasta kaivaa korvatulpat, jos tahtoi jatkaa unia. Varsinkin kurkia ja joutsenia näkyi paljon viikonlopun aikana. Sunnuntaiaamuna oli upea näky kuin muodostelmassa lensi 10 joutsenta laavun yli sinisellä taivaalla, vain Finlandia-hymni puuttui taustalta.”
– Camino
”Kertakaikkisen hieno reissu oli taas tämä retkemme, joka suuntautui yhdistyksen laavulle Hinnerjoelle. Aivan uskomattoman kaunis ja rauhaisa sijainti maisemissa, jonne kuului ainoastaan lintujen äänet. Kun vielä säät meitä tälläkin kertaa suosivat ei voi olla muuta kuin onnellinen tästä kokemuksesta. Seura oli mitä mainioin ja mukavaa oli kun mukana oli myös nuorempaakin reissailijaa. Ja pääsimmehän myös todistamaan ”Kuinka kadottaa grillimakkara puolessa sekunnissa” kun karvalapsonen Tuutti huomasi tilaisuutensa tulleen ja käytti sen saman tien hyväkseen. Onneksi me ihmisetkin saimme nauttia maittavista herkuista suloisesti lämmittäneen tulen ääressä. Näihin maisemiin tulee varmasti palattua vielä uudestaan.”
– Mirveli
