Hirvensalo Circuit 31.10. – 2.11.2025

Tämän reissun alkuperäinen nimi oli ”Harjoitusvaellus”. Ajatuksena oli kerätä jalkojen vahvikkeeksi askelia – erittäinkin mäissä otettavia – tulevaa Nepalian retkikuntaa varten. Tottahan tämmöinen perusrinkkaretki mahdollisimman lukuisin ja jyrkin mäkiosuuksin ryyditettynä auttaa valmentautumaan mihin tahansa lihasvoimin tehtävään liikkumiseen. Ja tärkeintä tässäkin oli tuskaretkeilyn ytimessä väijyvä yhdessäolon, luonnosta nauttimisen ja kohtuudessa pysyvän pinnistelyn itsenäinen arvo ja kauneus. Kävi kuitenkin lopulta niin, että patikkaan lähti lähes koko tuleva Nepalian retkiporukka!

Taas kerran aivan ihana turkareissu, josta kaikille mukanakipuilleille kiitos ja spessukiitos Tea-House Mahdille! Kanssakärsijät saavat kertoa kokemuksensa ja tunnelmansa, kuvailen seuraavassa valmisteluja ja rakenteita. Alkuajatus juontaa niihin päivän tai kahden reppuretkiin, joita tein ennen ensimmäistä Nepalian retkikuntaa totuttaakseni heikot alueeni – alaselkä ja koivet koko mitalta – tuleviin olosuhteisiin. Niistä oli hyötyä silloin, miksei nyt taas inan vanhempana ja kraissumpana.

Yksin on parempi kuin huonossa seurassa, mutta Tuskavaristen hyvässä seurassa on parasta! Näin päädyin järjestämään kimppasession. Tuskaretkille ominaista erikoisuuden tavoittelua taas oli ajatus toteuttaa viikonlopun mittainen erävaellus parin kilsan päässä Turun keskustasta. Reitin luonnostelu oli sinänsä iisiä, koska Hirvenluoto polkuineen on itselleni tuttu lukuisilta mielenterveyden, fyysisen toimintakyvyn ja parisuhteen ylläpitokävelyiltä ja maastopyöräilyretkistä.

Kesän ja alkusyksyn mittaan hienosäädin reittiä livenä: lisäilin mäkiosuuksia, mittailin etäisyyksiä ja arvioin aikaa. Samalla löysin nuotiopaikan myös toiselle yölle ja vieläpä kaksi sellaista pätkää jossa en ollut ennen käynyt. Näin syntyi reitti, joka keikan aikana uudelleennimettin muotoon ”Karun Kierros”. Varsinainen on pari kilsaa pidempi, kuin se mikä nyt kuljettiin. Valon vähyyden ja yleisen elämäntyytyväisyyden ylläpitotarpeen vuoksi reittiä virtaviivaistettiin lennosta vähän. Kartasta näkyy se osa reittiä jonka muistin pitää träkkeriä päällä, jotain 18 kilsaa varmaan kaikkiaan.

Suolana ja sokerina oli ”meditatiivinen erityisharjoitus” viimeisenä retkipäivänä: vanha kunnon mäkitreeni rinkalla kovennettuna! Tunti aikaa tehdä omaan tahtiin itselle sopiva määrä nousuja ja laskuja laskettelukeskuksen hissisolassa ja hiljentyä samalla tuntemaan kiitollisuutta ja arvostusta niitä pieniä ja todella kovia miehiä kohtaan, jotka työkseen tekevät juuri tätä – vaikkakin painavammin pakkauksin, huonommilla varusteilla ja paljon rajummissa olosuhteissa – jotta me muut pääsisimme larppaamaan suuria vuoristoseikkailijoita. Kiitos he!

-Karu

Patikkaa kaupungissa

Saimme Nepal vol.2-ryhmän koolle ja lähdimme hakemaan lämpöä, tuntua ja yhteistä tarinaa tulevalle koitokselle maaliskuussa. Varisten lisäksi ryhmää vahvisti siskoni Marika, joka myös Nepaliin lähdössä. Karu koordinoi meille hienon mahdollisuuden kokoontua yhteen, testailla varusteita, hakea tuntumaa nousumetreihin ja erityisesti kasvattaa arvostusta ja kunnioitusta Himalajan kantaja-ammattikuntaa kohtaan.

Patikka itsessään oli aivan mainio, vaikkakin niin lähellä kaupunkia kasvavasti asutetulla ja rakennetulla saarella. Hirvensalosta löytyy upeita metsäpalstoja kuljettavaksi ja näköjään reitit ovat yhdisteltävissä viikonlopun mittaiseksi rinkkavaellukseksikin. Kuten yhdessä ryhmän kanssa paikallisessa ravintolassa totesimme, oli koko reissu taas niin tasokas kokonaisuus, että se voisi hyvin olla myytävä kaupallinen paketti.

Ihanan nepaliyllätyksen järjesti Mahti, joka toisen päivän alkuiltasella odotteli meitä kotalaavulla tulet roihuten ja pannu kuuma aitoa Nepalin masala-maitoteetä. Totta kai rukousliput koristeina.

Itselle reissu oli toisaalta kunnon rinkkavaellus, mutta toisaalta myös Nepalin ryhmän tärkeä kokoontuminen, missä päästiin tunnelmoimaan tulevaa ja hakemaan yhteisöllistä tunnelmaa reissuun.

-Dandane

Vierailijan reissukuvaus ja mietteitä:

"Viisi pientä elefanttia marssi näin aurinkoista tietä eteenpäin, koska matka oli hauska niin pyysivät he mukaan yhden toverin" ja niin pääsin vierailijana mukaan uskomattomalle vaellukselle urbaanissa ympäristössä, ikimuistoiselle Hirvensalo Circuitille.

Pimeyden laskeuduttua perjantaina illansuussa lähti ryhmämme valloittamaan ensimmäistä huippua ja otsalamppujen hehkussa saavutimme sumuisen huipun ja ensimmäisen leiripaikkamme. Leiri pystyyn ja tulistelua. Aamun valjetessa ihastelimme sumuista laaksoa alapuolellamme ja tankkasimme päivän hurjaa vaellusta varten. Aamulla saimme kokea myös autenttisen nepalilaisen teahouse vessan, suuri kiitos vessan rakentajalle.

Yksi varis lisää liittyi retkueeseen lauantaina aamupäivällä. Päivän vaelluksen aikana tuli koettua mm. suden nousu ja Camino steep, kunnioitus kantajia kohtaan nousi kohisten. Välillä talsittiin meditatiivisessa hiljaisuudessa, välillä taas tapailtiin marssilauluja. Hanna Ekolan Villihevosia soi vieläkin päässä. Rinkat selässä jonossa taapertava ryhmämme kyllä herätti huomiota paikallisissa asukkaissa. Rankan vaelluspäivän kruunasi saapuminen taas vuoren huipulla sijaitsevaan leiripaikkaamme, jossa teahouse isäntä toivotti meidät tervetulleeksi herkullisen masala teen kera.

Sunnuntai valkeni tuulisena ja saimme leirin purettua sopivasti ennen sadetta. Lyhyt vaellus paikkaan, jossa suoritettiin lopuksi meditatiivinen harjoite eli ylös alas laskettelurinnettä.

Olipa kyllä ikimuistoinen viikonloppu ja mahtavaa tutustua teihin variksiin. Teillä on kyllä hieno porukka, mahtava yhteishenki ja yhteisöllisyyden tuntu, kaikki jaetaan ja toisia autetaan, pitäkää siitä kiinni. Kyllä tämän porukan kanssa kelpaa Nepaliaan lähteä.

Taas yhtä kokemusta rikkaampana ja seuraavaa innolla odottaen.

Suuri kiitos järjestäjälle ja järjestäjää avustaneille!

-Marika