Orastavaksi perinteeksi muodostuva Tuskaretkien pääsiäisretriitti laavulla vietettiin tänäkin vuonna todella kauniissa kevätsäässä. Yhtä kaunis ei ikävä kyllä enää ollut maasto laavun liepeillä; naapuritontilla suoritettavat metsänhoidolliset toimenpiteet olivat jättäneet laavun taakse jäävän alueen harvapuiseksi ja jokseenkin alastoman oloiseksi. Kontrasti aikaisempaan pöpelikköön oli merkittävä. Jos edellisellä kerralla oli vaikeuksia löytää riuku talvi-illan pimeydessä niin nyt se suorastaan loisti puuttomassa maastossa. Onneksi kuitenkin laavulta avautuva näkymä metsälammelle päin oli entisellään.
Paikalle lauantaina saapui sekalainen lajitelma variksia sekä nähtiin joukossa muutama tuskaorpokin. Karu oli ottanut varaslähdön ja saapunut jo edellisenä iltana. Ajateltu rauha ja hiljaisuus taisi kuitenkin jäädä saavuttamatta metsäkoneiden pauhatessa kulman takana. Onneksi varis on sopeutuvaa sorttia.
Aurinkoista ja lämmintä päivää vietettiin polttopuutalkoiden merkeissä ja hienosti saatiinkin uutta
koivuklapia kuivumaan tulevaa varten. Myös kyyt olivat huomanneet, että se on kevät nyt ja kolmin
kappalein niitä paistatteli päivää aurinkoisella kalliolla aivan laavun läheisyydessä. Kärmeksiä käytiin
ihastelemassa vanhan isännän sekä isännättären kanssa, jotka poikkesivat morjenstamassa ahkeraa kööriä.
Tammikuussa nikkaroitua saarekepöytää tuunattiin sopivammaksi ja se siirrettiin oleskelualueen oikeaan laitaan. Muutaman mielessä alkoi siintää ajatus Saarekkeesta 2.0. – siitä kenties lisää myöhemmin. Kyllä karvalakkimallisempikin versio on hieno! Myös uutta riukua lähempänä laavua on visioitu. Projekti saatiin hyvin alulle mutta homma jätettiin vielä suunnittelupöydälle, kaivuuhommat hoidetaan seuraavalla kerralla maan oltua edelleen umpijäässä. Paikka sille kuitenkin jo katsottiin ja hieno polku perille raivattiin.
Työntäyteisen päivän jälkeen iltaa vietettiin sitten taas tuttuun tapaan tulistellen ja seurustellen. Yöksi jäi lopulta neljä varista joten sulassa sovussa laavussa yövyttiin. Sunnuntai ei enää tarjonnut lauantain kaltaista D-vitamiinin keruumahdollisuutta joten puolen päivän maissa molemmat autot suuntasivat nokkansa kohti Turkua. Helsingin jaosto missasi junan puolen minuutin marginaalilla Caminon erittäin ansiokkaasta ajosta huolimatta mutta silti päästiin kotiin säädylliseen aikaan.
Kiva reilu vuorokausi oli, kiitos kaikille mukana olleille!
- Mirveli
(Huom! Kuvissa oleva punainen tupa ja pinkki helpotushotelli ovat n. 2 km päässä oleva kämppä, josta kuultiin ja joka bongattiin - oiva kävelyretkikohde jatkossa.)