“Resiinaralli”-retki 26.-28.9.2025 Satakunnan Elämysrautatiellä

Satakunnan Elämysrautatie

Seitsemän Variksen taival alkoi perjantaina. Miten kukin saapui Pomarkun ratapihalle autoillaan. Vetreän nuoren isännän ohjeiden mukaan ja kalustovalintojen kanssa päästiin liikkeelle vielä valoisaan aikaan.

Resiinat Ludmila, pari Sinkkua ja Potkis lähtivät riemukkain mielin matkaan kohti Kankaanpäätä tavoitellen Veneskosken laavua. Pimeys yllätti kesken matkan eikä aikaakaan, kun ei siinä vauhdissa kaiveltu sen enempää lamppuja esiin paitsi Ludmilan väki, niin Kauhia töräytti oksan yli täydessä vauhdissa lentäen ulos kiskoilta saaden Mahdin törmäten perään. Osumien saattelemina äkkiä takaisin radalle ja vauhtiin ennen kuin Ludmilakin hyökkää päälle. Rauhassa loppumatka laavulle ja jotakuinkin ehjinä ensimmäisen päivän touhuista.

Laavu oli mitä hienoimmalla paikalla ja siitä nautittiin täysin rinnoin pitkälle yöhön. -Mahti-

Lauantai, kuten koko viikonloppu, alkoi aurinkoisella kelillä ja aamun säätöjen jälkeen päästiin matkaan kohti Kankaanpäätä. Matka sujui jo joutuisasti ja Kankaanpään tauon jälkeen matka jatkui takaisin Pomarkkua kohti, jossa alkuillan sauna siinsi jo silmissä. Siinä sitten huuhdottua päivien pölyt pois päältä matka ei suinkaan loppunut siihen, vaan vielä oli tunnin verran pumppaamista kohden Poria ja Keskijoen taukopaikkaa. Tällä kertaa pimeys ei yllättänyt ja leiri saatiin valoisaan aikaan pystyyn. Hieman se väsy alkoi näkyä ja tuntua, mutta hieno ilta oli.

Sunnuntai alkoi, kuten koko viikonloppu, upeasti ja auringon jo lämmittäessä suuntasimme kohti Poria. Noormarkussa piipahdettuamme osoitti nokka jälleen kohti Pomarkkua. Tässä vaiheessa matka menikin jo joutuisasti vaikka joitain ylämäkiäkin vastassa oli. Toki paikallisen pizzakebulan maut jo suussa sai puhtia lisää.

Perillä vielä saatiin kokeilla ihan raskaampaa pumppukärryä, josta voi todeta, että sillä reissun tekeminen olisikin todellinen koitos. -Mahti-

Resiina on mitä oivin tapa nähdä maailmaa ja totean vain, että on tässä taas yksi tapa liikkua kamojen kanssa.

-Mahti-

Tänne on kraakuttu retkeä uudempien jäsenten nokista vuositolkulla, sillä edellisestä kerrasta oli niimpali aikaa. Matkassa kolisteli nyt sitten kolme kokenutta ja neljä uutta konduktööria. Kolme varista joutui vetäytymään viime hetkellä retkestä.

Elämysrautatiellä palvelu toimii hienosti, vaikka harmittavasti vain yhden miehen voimin, joka kertoi ettei ole seuraajaa löytynyt. Muutamia apureita löytyy kuulemma isompiin rehaamisiin, mutta yksin saa talkoilla. Herralla on ikää jo, mutta voimaa, asennetta ja palveluhalua ei puutu. Noin 1500 pumppaajaa vuodessa käy kohteella ja pääsesonki on toki kesällä. Näin syssymmällä saatiin olla rauhassa radalla ja yöpaikoilla - kalustokin sai levätä kiskoilla yöt ja tauot, sillä vastaantulijoita ei ollut.

Leiripaikat eli Kummatkin radanvarren taukopaikat ovat rautatiesillan kupeessa joen päällä eli maisemat ovat kohillaan. Näistä löytyvät puuceet, penkkejä, polttopuita, tulipaikat ja tasaista terassia teltoille sekä hengailuun. Riippuilevat Varikset joutuivat vähän soveltamaan ripustuksissa.

Olosuhteet olivat leppoisat; epätuskaisasti aurinko paistoi koko ajan, ei satanut eikä tuullut mitään - sateesta puhumattakaan. Lämpötila helli päivisin n. 12-16 astetta mikä oli ihanteellinen fyysiselle tekemiselle. Öisin pudottiin +2-5 asteeseen, joten talvipussit ja lämpimät taukotakit olivat mukana.

Kalusto valittiin hieman suunnittelusta poiketen toisin; pumppuresiina sai jäädä asemalle, sillä se vaatii viisi päälle, eikä kamaa saa päiväreppuja kummemmin mukaan. Testasimme kyllä pumppua ja saimme savut siitä mitä se tekemiseltä vaatii. Virkavalta eli poliisiryhmä oli testannut huippuja ja painanut pumpulla kuulemma 47km/h taannoin - siinä vauhdissa jos jotain sattuu niin tulee pahaa jälkeä - ratamestari Mäkisen sanoin. Uskomme sen. Matkavauhti ryhmällämme oli noin 7-9 km/h. Radan ollessa n. 50 km kokonaisuudessaan sen ehtii viikonloppuna sutia eesun taasun mukavasti.

Otimme allemme siis kaksi kpl sinkkuresiinoita, yhden perhemallin ja yhden poljettavan ”Ameriikan herkun”, johon oli kumipyörät tilattu jenkeistä ja runko teetetty täällä. Näissä oli puuhaa kuudelle kerrallaan eli yksi sai huilia. Kamat mahtuivat myös hyvin mukaan. -Arpi-

Turvallisuusseikat puhuttivat hieman ryhmää. Ei se oikeasti siis vaarallista hommaa ole, mutta yhden peräänajon ja yhden ”jalan maahan nappaamisen” -kokemuksella saa olla tarkkana tietyissä kohdissa. Selvisimme mustelmilla ja raukeilla lihaksilla siis.

Aikaisemmat Varisvierailut kohteessa toteutettiiin muuten seuraavasti:

-Melonta-Resiina combo 15.-17.10 2010

-Resiinaralli 23.-25.10.2009 (Tästä retkestä löytyy hienoja videoita yhdistyksen arkistosta.)

Hinnaksi tuli 40€/varis sis. kalusto (yht. 4 resinaa), saunavuoro, polttopuut yöpaikoilla ja joustava kaluston nouto ja palautus ym. ”Siipi pystyyn -äänestyksessä” retken lopuksi Kuka tulisi vielä uudelleen? oli tulos uusijoiden eduksi n. 6,5/7! Tulos tahtoo sanoa sen, että tänne voidaan tulla edelleen uusiksi, sen verran toimiva kohdehan tämä on. Koordinaatio on kevyt ja palvelu toimii moitteetta.

-Arpi-