top of page

TalviTuska 27.-29.1.2023


Mukana: Härmä, Kamina, Mahti, Camino, Ruaska, Mirveli, Redu, Hell, Karma, Moska, Terwa, Karu, Kirsi ja Arpi.


Arpi:

Aseteltiin Terwan kanssa rima korkealle reisun kanssa sen suhteen, että haluttiin saada p a l j o n variksia mukaan. Rimaa ei tarvinnut limboten alittaa vaan sai kävellä ruoto suorana pää pystyssä ali. Paljon parveutui Kintulammelle porukkaa! Kun jäseniä yhdistyksessä on vuosittain n. 15-20 henkilöä, ja keskimääräinen osallistujamäärä retkillä on n. 4-7 hlöä, niin Kortejärven tilalle saapuneet 14 ystävystä oli p a l j o n. Voidaan todeta että n. 60-70 % jäsenistöstä oli mukana - lisäksi uusia ja kateissa olleita.


Ei toki se määrä, älkää raakkuko väärin, vaan laatu! Nyt vaan sattui tulemaan määrää sekä laatua. Kiitos kaikille kun olitte mukana.


Palastelen asian vielä seuraavasti, jotta koko kauneus avautuu ja asettuu perspektiiviin:

  • perustimme Tuskaretket ry:n vuona 2001 kuuden hengen alkuparven voimin. Näistä alkuperäisuntuvikoista paikalla oli viisi.

  • alkuvuosina mukaan tuli useita, jotka ovat edelleen mukana toiminnassa. Näitä oli paikalla useita.

  • historian keskivaiheilla mukaan lehahti useita uusia aktiivisia ja toiminnan ylläpidon ja uuden kehityksen kannalta oleellisia jäseniä - heitäkin oli mukana.

  • hallituksen jäsenistä oli mukana melkein kaikki.

  • ja uusia toiminnasta kiinnostuneita mahdollisia tulevia jäseniä oli mukana kaksi henkilöä.

Melkoinen lajitelma: varis, korppi, naakka, harakka, närhi, kuukkeli, pähkinähakki, kottarainen, mustarastas ja mitä näitä nyt on. Yhdistys voi hyvin, retkille lähdetään ja toiminta vetää puoleensa.


Seuraavaksi, heads up! tavataan 4.3. Valpperissa vuosikokouksessa ja suunnitellaan sekä kalenteroidaan tämän vuoden toiminta. Siellä tavataan!


Arpi



Eräkokit Strepto ja Stafilo. Taustalla MediHell.


Ryhmä Avanto iltapuhteissaan. 5-metrinen dippimonttu melkein valmis.



Tuskaretket Ry:n talvireissu järjestettiin järjestyksessään jo kolmatta kertaa tällaisessa muodossa, missä reissun tukikohtana toimii luonnonsuojelu- ja retkeilyalueella sijaitseva eräkämppä ja tämän asetelman ympärille rakennettaan sitten erilaisia aktiviteetteja. Nyt matkattiin Tampereelle, Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueelle ja tukikohdaksi valikoitui upea ja historiallinen Kortejärven tila, aivan alueen keskellä järven ja vanhan metsän ympäröimänä.


Kintulammi ja Kortejärven tila sijaitsevat noin 15 km Tampereelta koilliseen. Tilalla meillä oli jälleen mahtavat puitteet, kun käytössämme oli tilava ja tunnelmallinen pirtti, kosteat ja pehmeät löylyt tarjonnut ulkosauna sekä illan istumiseen ja tulisteluun sopinut grillikota. Ihanat sisävessat olivat pelkästään plussaa. Sahasimme pitkän ja leveän avannon tilan viereiseen järveen, missä harjaantuneimmat talviuimarit pystyivät kunnolla plutraamaan ja kokemattomammat turvallisesti kokeilemaan talviuinnin puhdistavaa vaikutusta.

Lumirakentaminen ei tällä kertaa heikosta lumitilanteesta johtuen onnistunut, eikä oikeastaan mikään lumella tekeminen. Löytyi kuitenkin uhmakas varis, joka päättäväisesti taisteli suksillaan Kintulammin metsissä, kun sellaiset kerran oli omaksi hankittu. Muuten retkeily painottui kävelyyn ja kuljeskeluun, mihin Kintulammella oli kyllä erinomaiset mahdollisuudet ja puitteet. Retki-infra oli erinomaisessa kunnossa ja polut kiemurtelivat ristiin rastiin antaen useita reittivaihtoehtoja. Aivan Tilan välittömässä läheisyydessä oli koko Kintulammin suojelualueen helmi, Vattulan wanha metsä, mikä on jo noin 65 vuotta saanut kasvaa, kehittyä ja ennen kaikkea olla rauhassa miltään metsänhoidollisilta toimenpiteiltä. Vattulan metsäalueen läpi kulki yksi alueen useista poluista, mistä sitä myös pystyi hienosti tarkkailemaan, havainnoimaan ja aistimaan vanhan, luonnonvaraisen metsän tunnelmaa ja ikuisuutta. Metsän mahtavimmat ja järeät ylispuumännyt, eli ns.aihkit olivat vanhimmillaan 300-400-vuotiaita.


Näitä ja myös jättiläiskuusia oli vanhan metsän alueella useita ja ne kyllä asettivat taas ympäröivää maailmaa oikeaan perspektiiviin, ainakin hetkellisesti. Tällaisissa ikipuissa on on ainakin omasta mielestäni jotain todella kiehtovaa voimaa, ikuisuutta ja mystiikkaa, mikä vetää ihmisen hyvin nöyräksi ja pieneksi. Henkilökohtaisesti annan vahvan kannanottoni sille, että tällaiset vanhat metsälaikut suojeltaisiin kaikki, nyt ja heti, varsinkin eteläisessä Suomessa, missä tehometsätalous on jo vienyt valtaosan luonnonvaraisista vanhoista, oikeista metsistämme.


Isopesä, eli yhdistyksen yksi symboleista, pystytettiin Tilan pihalle ja siellä majoittui muutama raakku paeten pirtin yöllistä ähinää, puhinaa ja sikeää kuorsausta. Yksi kokelasjäsen pystytti oman kotatelttansa alueelle myös ja koeajoi uuden majoitteensa, nähtävästi onnistunein kokemuksin. Reissussa oli liikkeellä moninainen ja kirjava kokoonpano raakkuja, mutta myös yhdistyksen ja yhteisön perinteet ja symboliikka olivat vahvasti esillä. Laaja kokoonpano, perinteet, symboliikka ja lämmin yhteisöllisyys antoivat todella hienon tuskaretkikokemuksen, minkä seurauksena oli jälleen ilo ja kunnia todeta olevansa osa tällaista tarinaa.


Kiitos taas, toveri!

Terveisin, Terwa


Juhlajuomaksi sitä itseään. Eräkulinaristinen ylilyönti on aina paikallaan.


Olipahan hienoa lähteä Talvituskaan ja olla osa varisperhettä mökkeillen talvisissa maisemissa. Olin koko syksyn odotellut tätä toiveissa pystyä osallistumaan siihen. Toivo ja onni olivat kuite myötä ja sain hissukseen viettää viikonloppua mökin hengetterenä ja leivinuunin lämmittäjänä.


Tähän viikonloppuun olin suunnitellut maljan nostamisia muutamalle tärkeälle menneelle ja tulevalle tapahtumalleni. Olin saanut 60-vuotislahjaksi varisten ja heidän "leskiltä / orvoiltaan" samppanjaa, jonka olin ajatellut kilistää joku hyvä hetki yhdessä varisten kanssa. Näin onnellisesti tapahtuikin, kun kokoonnuimme yhteiselle viikonloppuretkellemme. Kippis meille. Toinen tuleva muutos on, että jäin pitkälle vuosilomalle, jonka jälkeen työvuodet tulevat täyteen tulevana aprillipäivänä. Arpi totesi, että olen ensimmäinen tuskavaris, joka jää eläkkeelle. Näin se varistelun "rooli" muuttuu vuosien edetessä. Noh, mitä tästä saattaa seurata. Kyllä toivon, ettei sen enempää ohjeitani anna, sillä muutaman kerran tuli lohkaistua, että "usko nyt tätä vanhaa muijaa". Onneksi eivät uskoneet, niin saivat kokeilla omia taitojaan. Kippis näillekin onnellisille tapahtumille.


Lämmöllä kiitän Variksia avusta ja kuulluksi tulemisesta.

Seuraavaan kertaan. Hellu-rei



Gillikatos toimi ulkotukikohtana.



Tervehdys,

Tero tuossa ryhmässä pyysi sanoja järjestykseen retkestämme…


Ei minulla uutena hahmona mitään stooria ole laittaa, mutta tulokkaan näkökulmasta olin otettu erittäinkin lämminhenkisestä vastaanotosta ja siitä erityisesti, miten pilke/huumori silmäkulmassa kohtelitte toisianne.


Yhteenvetona:

joskus vähemmän on enemmän ja kauas on pitkä matka eli porukan vapaamuotoinen yhdessäolo ja Kintulammin retkeilyreitistöön ja ihmisiin tutustuminen saunoineen kaikkineen olivat rentouttava ja miellyttävä kokemus. Kiitos!


Yt. ”kamina”



Synttärionnea paikallisella railakkuudella. Hell takautuvasti 60 v. Ruaska 48 v. Arpi 48 v. Etualalla hirven vasan sydän - ei pidä aliarvioida eräkokin osaamista.



Ensimmäinen viikonloppu Tuskaretkien kanssa jännitti mutta onneksi oli jo etukäteen tiedossa, että porukka on mukavaa ja henki hyvä. Vastaanotto olikin lämmin ja avoin ja tunsin kuuluvani joukkoon saman tien.


Lauantaina lähdettiin kiertämään Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualuetta. Polut olivat liukkaat ja iltapäivällä alkoi sataa lunta mutta se ei kulkua haitannut. Kierrettiin tarkastamassa kaikki alueen laavut ja matkaa kertyi 10 km. Mieleen jäi erityisesti Saarijärven laavu, jonne haluaisin palata joskus kesäaikaan. Kallion kupeeseen tehdyt penkit ja järvelle avautuva laavu kutsuvat nauttimaan kesäillasta ja valoisasta yöstä. Retkeltä palatessa oli sauna lämmitetty ja avanto avattu. Vesi oli mustaa mutta pulahdus teki hyvää niin kuin aina.


Polkureitistö kulkee läpi Vattulan luonnonsuojelualueen, joka on perustettu vuonna 1959. Alueella kasvavat vanhat männyt, aihkit, olivat vaikuttavia ja eikä niitä voinut olla halaamatta. Palasin kävelemään polun uudelleen vielä sunnuntaiaamuna aurinkoisessa pikkupakkasessa. Lauantaina sataneeseen lumeen oli tallentunut ilahduttavan paljon lumijälkiä pikkunisäkkäiltä, jäniksiltä ja ketuilta. Kevään merkkinä kuului myös tiaisten laulua. Vanha metsä oli näin talvella hiljainen ja valkoinen mutta voin kuvitella millaista kuhinaa ja vihreyttä siellä on sulan maan aikana. Olisi ihanaa palata alueelle kesällä, istahtaa kaatuneelle rungolle ja antaa mielen levätä hetkessä.


Kortejärven tilan historia jäi harmillista kyllä selvittämättä. Piharakennuksista löytynyt esineistö ja vanhat rakenteet kertoivat tilalla ennen tehdyistä metsätöistä ja maataloudesta mutta tarkempaa tarinaa emme löytäneet. Entinen elämä jäi mielikuvituksen ja arvailujen varaan.


Kirsi


Iso Pesä kaipaa paikkaustalkoita, mutta soiva peli se on muuten. Kamiina on huollettu taannoin.



Talvireissu palautti minulle roppakaupalla karkuteillä ollutta elämäniloa! Oli paljon variksia ja kaksi uutta kokelasta, joista toinen tosin on minulle tuttu jo eskarin pihalta alkaen. Olipa ihanaa saada hänet mukaan ja ilmeisesti ilo oli myös hänen puolellaan. Myös toinen kokelas sopii porukkaan hyvin. Saunottiin, avantouitiin, retkeiltiin, tulisteltiin, kippisteltiin ja nukuttiin isossa pesässä. Pääsin testaamaan uuden untuvapussin tositoimissa. Monen variksen kanssa ehdin vaihtaa kuulumisia ja kaikkia oli kiva nähdä. Olen edelleen ja aina vaan vahvemmin sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla vähintään yksi tärkeä yhteisö. Varikset te olette minulle se!


<3 - Redu


Kortejärven tilalla oli perusleirimme.



"Kaminan" uuden kotateltan kamina näyttää mallia.









84 views0 comments

Comments


bottom of page