Teijo Iso-Holma 23.-25.5.2025

Lastauksen kauneutta.

Päiväretkeläisten ensimmäinen jännittävä hetki koettiin venematkalla Teijon satamasta Isoholman saareen. Peräprutku vaahdotti veden kuplivaksi ja tuskaorvoilla nauru kirmasi.

Vatsat pömpöllänsä ja herkkujen voimalla tutkimme saaren metsikön ihmeellisyydet. Ihmettelimme karhun kakkaa, peuran ruokapaikkaa, saniaisten kotkansiipiä, joiden sekaan oli huikeata pujahtaa. Kuljimme kallioilla, niityillä, kuusi- ja mäntymetsissä, jotka oli jätetty talousmetsästä luonnon varaisiksi. Hyppelimme kosteikkojen ja ojien yli. Välillä tuskaorvot keräsivät erilaisia kukkasia tuleviin taideteoksiinsa sekä maistelivat kuusenkerkkiä ja ketunleipiä. Nuudelikeitto syntyi heiltä jäkälästä kalliokolon kattilaan.

Voittamaton huudahdus ja orpojen yhteinen toteamus oli: ”Ai, että täällä tuoksuu hyvälle.” Kotimatkalla heiltä tuli toivomus:

”Milloin mennään samalla porukalla samaan saareen?”

Hellu-rei ”laukkasi” viimeisen ylämäen puolimatkassa kuin hirvi konsanaan.

Olipahan huikea päivä.

-Hellu-rei

Ilta-auringossa

Ensin me mentiin sinne veneellä. Ja sit me tehtiin ötökkäpesää. Sit me syötiin lohipastaa ja mentiin metsälenkille, kerättiin sieltä sellaseen metsätaideteokseen juttuja. Ja me tehtiin se metsätaideteos ja taidenäyttely. Ja sit me mentiin takas ja syötiin makkaraa ja tikkaria.

Saniaisviidakossa Iso-Holman syvyydessä on kuvan kaunista.

Ja niillä retkeiijöillä oli tosi hassuja tuskanimiä. Ne antoi meille paljon herkkuja, sellasia pandalakujuttua, ja, oota mä mietin, munkkia, banaania, oreo-keksejä ja lakutaateleita. Parasta oli herkut ja sellanen jäkälästä tehty lammikko joka me tehtiin, nuudelisoppa. Me muussattiin niitä jäkälöitä tälleen kädellä.

Oli tosi kivaa! UUDESTAAN RETKELLE ÄKKIÄ. Sinne samaan paikkaan.

-Tuskaorpo 6 v.

Yöjuoksulle Salon terveyskeskukseen polvea tikkauttamaan.

Harvinainen uni kävi toteen 1,5 kg ruokakuhan muodossa.